Numero
äänestä numerolla
51

Anne Paavilainen

MIKSI OLEN EHDOLLA EDUSKUNTAVAALEISSA?

Tulevaisuus pelottaa. Tulevaisuus pelottaa minua ainakin sen vuoksi, että hyvinvointiyhteiskunnan, sopimiseen perustuvan toimintatavan ja heikoimpien aseman turvaavan yhteistyön rakenteita on viime vuosina rapautettu oikein huolella. En ymmärrä toimintamallia, jossa sanelemalla ja kurjistamalla jo valmiiksi heikommassa asemassa olevat yritetään saada aiempaa syvempään kyykkyyn.

Minä uskon siihen, että maailmaa voi muuttaa. Haluan ehdokkaana puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Haluan, että poliittisen korrektiuden sijasta puhutaan faktoista, vaikka ne eivät olisi mukavaa kuultavaa. Ihmisten oikeista asioista. Haluan myös, että jokaista ihmistä tarkastellaan kokonaisuutena huolimatta siitä, mikä hänen taustansa tai tulotasonsa on. On ihminen köyhä tai rikas, on jokaisella ihmisellä oikeus inhimilliseen kohteluun osana yhteiskuntaa.

Kaikkien oikeus inhimillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon ohjaavat minua toimiessani politiikassa. Parasta osaamistani ovat työllisyyteen, toimeentuloon, sosiaali-ja terveysalan palveluihin ja perheeseen liittyvä politiikka. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi ilmastonmuutos tai maahanmuutto olisi asioita, joihin minusta pitää tarttua.

Työ

Työelämän epävarmuuden vähentämiseksi pitää tehdä työtä. Työllä ja palkalla pitää jokaisen pystyä tulemaan toimeen. Työn silppuuntuminen, monen työn tekemisen välttämättömyys ja palkan riittämättömyys ovat tämän hetken työelämän suurimpia haasteita.

Työelämän epävarmuus kaipaa vakautta koulutukseen, vakaampia ja varmempia työsuhteita sekä nykyistä parempaa mahdollisuutta yhdistää työ ja perhe.

 

Toimeentulo

Jos työtä ei ole tai palkka ei riitä, on hyvinvointiyhteiskunnan rooli varmistaa jokaisen mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon. Huolimatta siitä mikä elämäntilanne ihmisellä on, pitää jokaisesta pitää huolta. Toimeentulon turvaamiseen ei kuulu indeksien jäädyttäminen saati pienimpien tukien leikkaaminen. Suomessa ei kenenkään pidä joutua pohtimaan hankkiiko ruokaa vai lääkkeensä.

 

Hyvinvointi

Hyvinvointi kuuluu ihan kaikille. Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi kaipaa panostamista, johon myös yhteiskunnan pitää osallistua. Tarpeelliset palvelut pitää olla kaikkien saatavilla. Jokaisen mahdollisuus liikuntaan, harrastuksiin ja sosiaalisuuteen tulee olla osa pysyviä rakenteita. Valtion pitää tukea jokaisen mahdollisuutta olla osana tätä yhteiskuntaa huolimatta tuloista, asuinpaikasta, osaamisesta tai iästä.

Jokainen, ihan jokainen, on sen arvoinen, että hänestä huolehditaan.